Opiskeluni HAMKin metsätalouden yksikössä Evolla ajoittui vuosien 2006 ja 2011 väliseen aikaan ja näin jälkeenpäin ajateltuna en olisi valmis vaihtamaan päivääkään pois. Kerron tässä hieman omia mietteitäni ja kokemuksiani tuosta ajasta, jonka aikana allekirjoittaneesta ja luokkatovereistani tuli Metsätalousinsinööri(AMK).
Evolla ei käy aika pitkäksi Evolle minut vei opiskelemaan osittain sukurasitteet, mutta tärkein valintaani vaikuttanut seikka oli paikan ainutkertaisuus ja Evon retkeilyalueen tarjoamat harrastusmahdollisuudet. Harrastuksiini kuuluu metsästys ja kalastus, joiden molempien harrastamiseen Evo tarjoaa mitä mainioimmat puitteet. Itse asiassa molemmat pystyy yhdistämään jopa opintoihin valinnaisten kurssien muodossa. Opiskelut aloitettuani minulle selvisi pian, että myös moniin muihin aktiviteetteihin löytyy Evolta tilat ja mahdollisuudet harrastaa. Illat kuluivat mukavasti vihreässä talossa biljardia, pöytätennistä, dartsia tai liitokiekkoa pelaten. Kuntoa pidettiin yllä hiihtäen, juoksulenkeillä, punttisalilla sekä jalkapalloa ja salibandyä pelaten. Monet olivat myös tiukat sulkapallo-ottelut muiden opiskelijoiden kesken. Kiersimme myös useissa HAMKin sisäisissä urheilukilpailuissa omalla Evon Metsäpojat ry:n joukkueella. Myös useat rennommat illanvietot kuuluivat opiskeluaikaan ja niitä muistellessa tulee mieleen monia hauskoja tapahtumia. Voisi oikeastaan sanoa, että aika Evolla ei ikinä käynyt pitkäksi.
Käytäntöä ja teoriaa Opiskeluympäristönä Evo tarjoaa erinomaiset puitteet, sillä koulu sijaitsee keskellä 2000 hehtaarin opetusmetsää. Kaikki käytännön harjoitukset pystytään opetuksessa toteuttamaan ympäröivässä metsässä ja tämä tarjoaakin mahdollisuuden oppia asiat käytännössä, eikä ainoastaan teoriaa opiskellen. Toki myös itse teoria opitaan asiansa osaavien opettajien toimesta ja nykyaikaisessa oppimisympäristössä. Eri oppilaitoksiin ulottuvat verkostot mahdollistavat lisäksi monipuolisen ja kattavan tarjonnan erilaisten kurssien muodossa. Evo tarjoaakin erinomaiset eväät siirtyä työelämään soveltamaan opittuja asioita.
Harjoittelua
Työskentelin opiskelujen aikana niin istutuksilla, kuin korjuuta suunnitellenkin. Sainkin tätä kautta mielestäni kattavan kuvan erilaisista alan työtehtävistä. Kannustaisinkin tulevia opiskelijoita kokeilemaan mahdollisuuksien mukaan eri työtehtäviä, jotta se oma juttu löytyy ja sitä kautta ehkä pystyy hakeutumaan oikeanlaiseen ja itseä kiinnostavaan työhön. Harjoittelujaksot ovat metsäalalla lähes poikkeuksetta palkallisia, joka ei joka alalla ole mitenkään kiveen hakattua. Harjoittelut kannattaakin hoitaa kunnialla ja parhaassa tapauksessa se voi poikia vaikka tulevaisuudessa myös sen ensimmäisen oikean työpaikan.
Ja harjoittelun kautta töihin
Tällä hetkellä itse työskentelen korjuu- ja kuljetussuunnittelijana UPM-Kymmenellä Hämeenlinnassa. Ajauduin nykyiseen työhöni harjoitteluaikanani avautuneen työpaikan kautta, joten aikaisemmin mainitsemani harjoitteluiden hyvin hoitaminen ei ollut mitään sanahelinää. Alan näkymät muutenkin näyttävät näin työelämän silmin katsottuna valoisilta ja varmasti myös tulevaisuudessa Evolta valmistuneille alan ammattilaisille on tilausta työelämässä. Kannustankin kaikkia kiinnostuneita hakemaan Evolle perinteikkääseen kouluun ja opiskelemaan itselleen ammatti, josta voi olla ylpeä.
Olen Poikelan Antti ja opiskelin Hämeen ammattikorkeakoulussa Evolla. Pääaineena opiskelin metsätuotantoa, valintaa ei tarvinnut kovin pitkää miettiä, sillä se tuntui heti alusta asti kiinnostavalta. Opinnot antoivat todella hyvän pohjan työelämää varten ja en ole päivääkään joutunut katumaan valintaani.
Työskentelen tällä hetkellä Metsänhoitoyhdistys Uusimaalla metsäneuvojana Artjärven ja Kuivannon alueella. Urani Metsänhoitoyhdistyksessä alkoi neuvojan sijaisuudella Askolassa, jonka jälkeen minua pyydettiin töihin nykyiselle alueelleni. Ensimmäisen harjoitteluni tein metsäpalveluyrittäjän leivissä ja työ oli hyvin monipuolista ja käytännönläheistä. Toisen harjoittelujakson eli esimiesharjoittelun suoritin MHY Uusimaan palveluksessa. Pääsin harjoittelun aikana tutustumaan energiapuuesimiehen sekä metsänhoitoesimiehen tehtäviin. Mielenkiintoisinta oli keskustella metsäkoneyrittäjien, metsureiden sekä metsänomistajien kanssa. Aivan harjoittelun lopussa olin metsäneuvojan apulaisena Artjärven ja Kuivannon alueella. Harjoitteluni ovat olleet kaikin puolin oikein käytännönläheisiä ja sen olen huomannut, että siitä on huomattavaa hyötyä nykyisessä työtehtävässä.
Työ metsäneuvojana on ollut todella mielenkiintoista, sillä jokainen päivä on erilainen. Työnkuvaan kuuluu aivan normaalia neuvontaa, metsänarviointia, puukaupallisia palveluita sekä markkinointia. Tietenkin on ajanjaksoja jolloin tarvitsee keskittyä johonkin tiettyyn aihealueeseen hieman enemmän. Esimerkiksi keväällä metsänuudistamiseen liittyvät asiat vievät ison osan ajasta, mutta samaan aikaan pitäisi kuitenkin yrittää tehdä myös puukauppaa ja markkinoida taimikonhoitoja. Viime talven lumikuormat puiden latvoissa, kevään kovat tuulet sekä myyrät ovat työllistäneet kiitettävästi vahinkoarvioiden parissa.
Opiskelupaikkana Evo sopi minulle kuin nenä päähän. Pienen kylän kasvattina metsän keskellä sijaitseva koulu oli juurikin oikea paikka ja kyllähän sieltä isompiin kaupunkeihin pääsi kun tarve oli. Opiskelu oli mukavan käytännönläheistä, mutta teoriapuolen asioihin paneuduttiin myös riittävästi. Moni on kysellytkin, että mitä siellä oikein voi tehdä kun se on niin syrjässä. Siihen olen vastannut, että kyllä siellä tekemistä riittää jos vain niin haluaa. Liikuntamahdollisuuden ovat oikein hyvät, lenkkimaastoja on moneen makuun, kuntosali on kaikkien käytössä, liikuntahallilla voi pelata sählyä, korista tai sulkapalloa. Eikä siellä sentään yksin tarvinnut olla, kavereiden kanssa oli mukava pitää lettuiltoja laavuilla tai muuten vain viettää iltaa muiden opiskelijoiden kanssa. Evolla on erittäin hyvä oppilaskunta, joka järjestää myös kaikenlaisia viihdyttäviä tapahtumia.
Itse voin ainakin suositella Evoa opiskelupaikkana niille, jotka pitävät ulkona olemisesta, mukavista ihmisistä, hyvästä yhteishengestä. Valmistumisen jälkeen työllistymismahdollisuudet ovat oikein monipuoliset.
Vaikka Evolta on matkaa lähimpään kaupunkikeskustaan noin 50 kilometriä (Evohan kuuluu Hämeenlinnan kaupunkiin), niin se ei tarkoita, että Evolla ei olisi mitään opiskelijaelämää. Itse asiassa kun suurin osa opiskelijoista asuu Evon kampusalueella lähellä toisiaan, niin elämä Evolla on erilaista. Kaikki tuntevat toisensa eri vuosikursseilta, mikä kaupungeissa opiskelevilta yleensä puuttuu. Pitääkin sanoa, että korvessa opiskelu ei ole hassumpaa, vaan rikkaus mitä en mistään hinnasta vaihtaisi pois. Nyt herääkin kysymys mitä opiskelijaelämää Evolla sitten on?
Perinteisesti Evolla järjestetään Maakuntakierros, Kastajaiset, Teemabileet, Puurojuhla, Hamki-futis ja Punssivuoren bileet. Hämeenlinnassa järjestetään lukuisia opiskelijatapahtumia mm. syksyllä Alkupamaus ja kaksi kertaa vuodessa Hakoteillä-tapahtuma. Metsätalousinsinööriopiskelijoiden keskuudessa järjestetään vielä kesä- ja talvikisat, jotka vaihtelevat eri kouluissa eri vuosina. Näiden lisäksi Evon opiskelijat järjestävät lukuisia bileitä melkein joka viikko.
Maakuntakierros kiertää lähikuppiloita bussilla Evon lähistöllä ja Teemabileet, johon melkein kaikki koulun opiskelijat osallistuvat, järjestetään Evon kluubenissa (liikuntahallissa). Suurimpia tapahtumia on kuitenkin metsätalousinsinööriopiskelijoiden talvi- ja kesäkisat.
Tämä on pieni esimerkki, mitä opiskelijaelämä on metsäalalla. Tätä alaa opiskelevien yhteiset tilaisuudet ovat erittäin tärkeitä tulevaisuuden kannalta, koska metsäala ei ole niin kauhean laaja.
Vielä yksi juttu, joka kannattaa lukea, jos epäilet, onko metsäala se oikea vaihtoehto. Ennen tänne Evolle tuloani olin täysin kaupunkilainen ja metsäala oli tuntematon asia. Kun saavuin ensimmäisen kerran Evolle, ajattelin, että vuotta kauempaa en viihdy. Näin ne luulot osoittautuvat vääriksi ja täällä sitä ollaan viimeistä vuotta opiskelemassa.
Paikka viehätti, Evo tuntui perinteikkäältä paikalta. Yhteishakuopas innosti ja kävin katsomassa Evolla ennen kuin hain kouluun.
Millaista opiskelu oli?
Vaihtelevaa, maastoharjoitukset ja käytännön työt olivat mielenkiintoisia, samoin harjoittelut. Vapaa-ajalla oli paljon tekemistä ja olin aktiivisesti mukana erilaisissa riennoissa, mm. kymmenessä talvi- ja kesäkisoissa. Kävin ahkerasti myös metsätaitokilpailuissa.
Missä olit harjoittelussa?
Stora-Enso Häme-tiimissä molemmat harjoittelujaksot, toimipaikkoina Padasjoen ja Hämeenlinnan toimistot. Työtehtäviäni olivat leimikon rajaukset, suunnittelut, korjuun laadumittaukset ja motokontrollit.
Miten suuri merkitys työharjoittelulla oli työnsaannin kannalta?
Harjoittelulla ei ollut merkitystä, koska olen tällä hetkellä yrittäjä. Olisin saanut töitä Stora-Ensolta. Tein Stora-Ensolle opinnäytetyön ja minua pyydettiin hakemaan heille töihin, mutta olin kiinnostuneempi yrittäjyydestä.
Miten ja mihin päädyit töihin koulun jälkeen?
Päädyin yrittäjäksi, teen alihankintahommia toiminimellä.
Millainen on työnkuvasi, toiminimikkeesi ja mitä oikeasti teet?
Olen metsäpalveluyrittäjä. Pääasiassa urakoin Kanta-Hämeen MHY:n hankintapalveluhakkuita. Teen harvennushakkuita kauko-ohjattavalla pienharvesterilla, Harverilla.
Onko työ vastannut odotuksiasi ja viihdytkö toimenkuvassasi?
Työ on vastannut odotuksia ja on ollut riittävän haasteellista. Työn etuna on, että saan työskennellä maisemakonttorissa. Työ on myös itsenäistä. Yrittäjyys tuo kuitenkin monenlaisia riskejä ja huonojakin leimikoita sattuu vastaan.
Mukavaa. Tentteihin luku sujui opiskeluun kannustavien opiskelutovereiden ansiosta rattoisasti. Vaikka keskellä korpea oltiinkin, niin vapaa-ajalla riitti tekemistä niin urheilun kuin vähemmän sporttisten lajien saralla.
Missä olit harjoittelussa?
Ensimmäinen harjoittelu Keniassa, toinen Salpausselän metsänhoitoyhdistyksellä.
Miten ja mihin päädyit töihin koulunjälkeen?
Kysyin mhy OMA:sta lopputyön aihetta. Lopulta en tehnyt OMA:an lopputyötä, vaan sain kahden kuukauden harjoittelupestin taimisesongiksi.
Mitä teet nyt työksesi ja missä?
En onnistunut ilmeisesti pahemmin töpeksimään harjoittelupestin aikana, joten sain heti sen perään puolivuotisen metsäsuunnittelupahvin. Ja sen jälkeen puolivuotisen ja sen jälkeen uuden. Työ on metsäsuunnittelua ja alueneuvojien nakkikoneena toimimista. Työalueena on ollut lähinnä Orimattila, mutta myös toimialueen muut kunnat Mäntsälä ja Artjärvi ovat tulleet tutuksi.
Millainen on työnkuvasi, toiminimikkeesi ja mitä oikeasti teet?
Metsäsuunnittelupäivinä ajan monesti suoraan maastoon ja sieltä suoraan kotiin. Paljon muita ihmisiä ei niinä päivinä näy. Metsäsuunnitelmia tehdessä ehdotan metsänhoitotoimenpiteet tilalla 10 vuodeksi eteenpäin. Nimikkeeni on tällä hetkellä metsäsuunnittelija, mutta olen ollut myös metsänhoidonneuvojan ja projektipäällikön tehtävissä näiden kahden vuoden aikana. Työnkuvasta eniten mielestäni korostuu markkinoiminen, niin metsänhoitotöiden kuin metsäsuunnitelmien.
Oletko tykännyt työstäsi?
Olen päässyt tekemään erittäin monipuolisia hommia, joten olen tykännyt hommista.
Millaiset eväät Evolta sai työelämään?
Kouluaikana ajattelin, että töissähän nämä asiat oppii, ja niin on käynytkin. Joillain kursseilla olisi voinut tosin olla hieman tarkkaavaisempi. Markkinointitaitoa näissä hommissa tarvitaan, ja sitä puolta olisi ehkä voinut olla enemmän.
Opiskeluaika oli mukavaa, ja Evo tarjosi hyvät puitteet metsäalan koulutukseen.
Missä olit harjoittelussa?
Olin kaksi kesää harjoittelussa UPM-Kymmenellä ja opintojen loppuvaiheessa puoli vuotta Metsäliitolla.
Millaiset eväät Evolta sai työelämään?
Evolta sain työtehtävääni varten hyvät perustiedot, jotka päivittyvät ja muokkautuvat työelämän kehityksen ja tarpeiden mukaan.
Miten ja mihin päädyit töihin koulun jälkeen?
Metsäliitolla oli haussa ostoesimiehen paikkoja, ja haastattelujen jälkeen minut valittiin tehtävään.
Miten suuri merkitys työharjoittelulla oli työnsaannissa?
Luultavasti en olisi nykyisessä työssäni ilman Metsäliitolla suorittamaani työharjoittelua. Mielestäni työharjoittelulla on melko suuri merkitys työnsaannissa. Kannattaakin pohtia jo opintojen aikana, millä sektorilla haluaisi tulevaisuudessa mahdollisesti työskennellä ja valita harjoittelupaikka sen mukaan.
Mitkä seikat ratkaisivat työnsaantisi?
Harjoittelun aikana pyrin tekemään työt mahdollisimman hyvin ja luultavasti tämä auttoi osaltaan valintaani. Sosiaaliset taidot ja oma aktiivisuus merkitsevät myös paljon. Oma-aloitteisuus on työssä pärjäämisen perusedellytys. Ilmeisesti hallitsin nämä asiat riittävän hyvin työtehtävän kannalta.
Millainen on nykyinen työnkuvasi, toiminimikkeesi ja mitä oikeasti teet?
Työnimike on ostoesimies, josta voi päätellä, että yhtenä työn osa-alueena on puun ostaminen. Työ lähtee liikkeelle siitä, että olen puukauppa-asioissa yhteydessä metsänomistajiin. Metsänomistajien kanssa pyrin sopimaan tapaamisen, jonka yhteydessä käymme katsomassa metsäaluetta, joka mahdollisesti hakattaisiin. Tässä yhteydessä arvioidaan puumäärä eli suunnitellaan hakattavaa leimikkoa. Jos kauppa syntyy, tehdään kauppakirja, johon merkataan tarvittavat tiedot. Tämän jälkeen on vuorossa ostetun puuston rajaus kuitunauhalla ja mahdollisten luontokohteiden rajaus hakkuun ulkopuolelle suunnitelman mukaan. Toimistolla syötän tiedot koneelle, piirrän hakkuukuviot karttaan ja teen tarvittaessa metsänkäyttöilmoituksen. Hakkuun jälkeen teen mittaustodistuksen ja yritän pitää itseni ajan tasalla varastoista.Oman haasteensa tuovat esim. yksityistiet, auraukset, tien kunnostamiset ja naapurin puolelle tulevat varastot. Näissä tilanteissa pitää olla yhteydessä yrittäjiin ja metsänomistajiin, joten sosiaaliset taidot ja neuvottelutaidot nousevat arvoonsa.
Onko työ vastannut odotuksiasi ja viihdytkö toimenkuvassasi?
Kyllä viihdyn työssäni. Mielestäni työ sisältää sopivassa suhteessa toimisto- ja maastotöitä sekä itsenäistä ja sosiaalista puolta.
Mihin aineisiin kannattaa keskittyä? Pääaine-/sivuaine valinnat? Onko vaikutusta työelämässä?
Pääaine kannattaa valita sen mukaan, mihin aikoo työllistyä. Jos haluat ostoesimieheksi Lappiin, ei ehkä kannata taajamametsien hoitoa pääaineena lukea. Kyllä pää- ja sivuainevalinnoilla saattaa olla merkitystä työnsaannissa. Bioenergia-ala on kasvava ja jos sinne haluaa työllistyä, olisi energiapuun sivuaineopinnoista varmasti hyötyä. Sosiaaliset taidot ovat tärkeitä joka ammatissa.
Olen Petri Timonen, kotoisin Kittilästä. Etelään minut sai aikanaan lähtemään Hämeen ammattikorkeakoulun Evon yksikön houkuttelevuus perinteikkäänä ja monipuolisena korkeakouluna, eikä minun ole tarvinnut myöhemminkään päätöstäni katua.
Opiskeluaika oli kaikin puolin antoisaa aikaa ja pääsin käymään monissa sellaisissa paikoissa, missä muuten ei olisi tullut helposti käytyä. Lukuisat opintoretket aina ulkomaita myöten antoivat tarvittavaa vaihtelua teoriaopetuksen vastapainoksi.
Kaiken lisäksi teimme vapaa-aikana monia alaamme liittyviä työtehtäviä kurssin päätösmatkaa varten. Kurssimatkamme teimme opintojen päätteeksi Kanadaan, jossa tutustuimme tietenkin paikalliseen metsätalouteen, unohtamatta kuitenkin sopivassa määrin leppoisaa lomailua.
Miten työllistyit opiskelun jälkeen?
Opiskelujen ohessa meillä oli mahdollisuus päästä työharjoittelun kautta tutustumaan alaan tarkemmin ja samalla luomaan elintärkeitä suhteita mahdollisiin tuleviin työnantajiin. Itse valitsin työharjoittelukohteiksi Metsähallituksen ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen, jotka tarjosivat monipuolisia ja haastaviakin työtehtäviä.
Valmistumisen jälkeen perustin oman toiminimen, jolloin tein töitä oppaana ja metsäsuunnittelijana. Kun Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella avautui tutkimusmestarin paikka Evon riistantutkimusasemalla, minut valittiin kyseiseen virkaan. Olen edelleen tutkimusmestarina Evon riistan- ja kalantutkimuksen yksikössä ja vastaan pääosin riistantutkimuksen maastotöistä Evolla ja lähialueilla.
Luontoihmisenä minulle sopii erinomaisesti luonnossa liikkuminen ympäri vuoden eri tutkimusprojekteissa. Oman mielenkiintoisen lisänsä työnkuvaan antaa mm. kevätkesällä tehtävät hylkeiden lentolaskennat Suomen rannikkoalueilla.
Olen kaikin puolin tyytyväinen Evolla viettämääni opiskeluaikaan, sillä ilman sitä tuskin olisin nykyisessä ammatissani. Minulla on yhä edelleen läheiset suhteet Evon yksikköön ja teemme aina välillä yhteistyötä työharjoitteluiden ja riistaopetuksen muodossa. Itsekin olen täydentänyt omaa koulutustani Evon yksikössä pari vuotta sitten paikkatieto-opintojen parissa ja useat Evon opiskelijat ovat olleet työharjoittelussa riistantutkimuksen apuna. Uskon, että monipuolinen yhteistyömme tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa.
